torstai 10. huhtikuuta 2014

Jeannette Walls, Lasilinna

Olen vannoutunut dekkareitten lukija ja aina vähän skeptisesti tartun muihin kirjoihin. Minulla ei ollut minkäänlaista etukäteistietoa Lasilinnasta tai sen kirjoittajasta eli aloin vaan lukea ilman mitään pohjustusta asiaan. En lukenut edes takakannen tekstiä. Kirja nappasi minut heti ensi lehdiltä mukaansa, mikä oli tosi hämmentävää. En voi mitenkään sanoa, että se olisi varsinaisesti miellyttävää luettavaa, päin vastoin. Siitä huolimatta en meinannut malttaa laskea sitä käsistäni. Walls kirjoittaa hyvinkin rehellisesti oman tarinansa ja se tarina on täynnä kurjuutta ja köyhyyttä. Isä ja äiti ajattelevat pääasiassa itseään ja lapsetkin yrittävät tukea vanhempiaan, että perhe pärjäisi edes joten kuten. Lapset huolehtivat itse itsestään ja toisistaan ja elävät enemmän tai vähemmän heitteillä. Kirja johdattaa lukijansa todella elävästi Wallsin perheen kulloisiinkin asuntoihin, lasten koulukokemuksiin, epämääräisiin sukulaistaloihin, hyviin ja huonoihin hetkiin, taitelijaäidin elämäntuskaan, alkoholisti-isän katoamisiin ja ennen kaikkea lasten taisteluun siitä, että ylipäätään pysyvät hengissä.  Miten näistä elämän kurjuuksista saa näin hyvän kirjan, joka kertoo kaiken, mutta ei silti ryve kurjuudessa, vaan pilkahdus elämäniloa löytyy jokaisesta luvusta? Sitä ihmettelen vieläkin. Miten kirjailija on pystynyt repimään itsensä rikki ja avaamaan elämänsä niin raadollisena muiden luettavaksi? Rohkea nainen ei voi muuta sanoa.

Tämä kirja laittoi minut ajattelemaan omaa elämääni, miten hyvin minun ja perheeni asiat ovatkaan! Me emme tiedä elämän kurjuuksista yhtään mitään. Tämän lukukokemuksen jälkeen yritän muistaa olla kiitollinen siitä, että olen saanut elää turvallisen lapsuuden ja voin sen tarjota myös omille lapsilleni.

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Johanna Tuomola, Tummissa vesissä

Toinen kiinostava uusi kirjailija, ainakin minulle. Kirja kuljettaa meidät syöpäsairaan naisen kuolemaa tutkimaan. Oliko kyseessä sairaan naisen itsemurha, mustasukkaisen rakastajan tai aviomiehen tekemä murha vaiko jotain muuta. Se selviää loppumetreillä. Sujuvaa, mukaansa tempavaa tarinaa, helppoa luettavaa.

Milla Ollikainen, Veripailakat

Mielenkiintoinen uusi kirjailijatuttaavuus sijoittaa kirjansa Lappiin, laskettelukeskukseen, missä tapahtuu murha ja vielä toinenkin.

Tuntuu aivan kuin olisin hypännyt kirjan myötä Taivaan tulilla tv-sarjaan. Niin mukavan luontevasti Lapin murre kulkee kirjassa. Helppoa luettavaa, ei liikaa veren räiskettä!

Marko Kilpi Kuolematon

Poliisit Olli Repo ja Elias Kaski ovat taas vauhdissa. Tällä kertaa selvittelyn alla on yhtäaikaa pikkurikollisen rötökset ja lasten hyväksikäyttötapaus. Kaikki liittyy yllättäen kaikkeen ja tapahtumia riittää. Samalla puidaan molempien poliisimiesten omia ongelmia.

Hyvä kirja, mutta vähän minua häiritsee tuo väkivallalla mässäily. Vähempikin olisi riittänyt.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Eppu ja Anna Nuotio, Tuplana kiitos

Kaksosista toinen sairastuu vakavasti, toinen ei. Syitä sairastumiseen yritetään selvittää ja päädytään lopulta tyttöjen biologisen äidin jäljille. Mitä heille on lapsena tapahtunut ja miksi? Mielenkiintoinen psykologinenkin trilleri.

Roslund&Hellström, Edvard Finniganin hyvitys

Kuolemaan tuomittu mies kuolee jenkeissä ennen kuin tuomio ehditään laittaa täytäntöön. Mies on saanut tuomionsa Edward Finniganin tyttären murhasta ja Finnigan on kuumeisesti odottanut näkevänsä, miten syyllinen kuolee. Ennen aikainen kuolema vie tämänkin ilon häneltä.

Ruotsinlaivalla tapahtuneen pahoinpitelyn seurauksena poliisin haaviin jää mysteerinen mies, joka ei olekaan se, kenen papereilla hän esiintyy. Miten nämä kaksi tapausta liittyvät yhteen, sitä selvittävät taas tutut poliisit Grens ja Sundqvist.

Mielenkiintoinen ja yllättävä kirja!!

tiistai 12. helmikuuta 2013

Tarquin Hall, Vish Puri & Kadonneen palvelijattaren tapaus

Tähän kirjaan tartuin oikeastaan vain siksi, että olen luvannut olla esilukijana aina silloin tällöin Suomalaisen kirjakerhon uutuuskirjoille. Kirjastossa tämä kirja ei ehkä olisi herättänyt mielenkiintoani, vaikka dekkari onkin.

Kirja sijoittuu Intiaan ja intialainen kulttuuri tuleekin siinä mainosti tutuksi tällaisillekin lukijoille, jotka eivät ole Intiaan sen kummemmin aikaisemmin perehtyneet. Päähenkilönä on yksityisetsivä Vish Puri, jota työllistävät lähinnä järjestettyihin avioliittoihin liittyvät taustaselvitykset. Tällä kertaa hän kuitenkin pääsee käsiksi vähän haastavampaan juttuun. Erään varakkaan perheen palvelijatar Mary on kadonnut ja hänen lakimies-isäntäänsä syytetään Maryn raiskaamisesta ja murhaamisesta, vaikka ihan varmaksi ei voidakaan sanoa, onko Mary edes kuollut vaiko ei. Löydetty ruumis kun on pahoin runneltu. Tapausta selvittäessään Vish Puri joutuu itsekin murhayrityksen kohteeksi ja tätä tapausta lähtee selvittämään hänen äitinsä, mutta pojaltansa salaa.

Vish Puri on jollain tapaa naivistinen versio Hercule Poirotista. Enkä voi olla vertaamatta häntä myöskään Mma Ramotsween eli esikuvia tälle uudelle yksityisetsivätähdelle löytyy Joskin hän on intialaisuudessaan aivan ainutlaatuinen. Naivistisuutta kuvaa myös etsivän läheisilleen antamat nimet, jotka ovat suorastaan hupaisia kuten Loisteputki, Pönttö, Käsijarru tai Ovistoppari. Purin äiti on kuitenkin vain äiti ja äiti puolestaan kutsuu poikaansa Pullukaksi.

Kirja pitää sisällään jännitystä, mutta siistiä jännitystä. Tässä kirjassa ei veri lennä, eikä raakuuksilla mässäillä, vaikka ikäviäkin asioita tapahtuu. Vish Puri on kaikessa koomisuudessaan lämminhenkinen, mutta kuitenkin äärimmäisen nokkela etsivä, joka keksii keinot selvittää myös kadonneen Maryn tapauksen.

Pidin kirjasta itse asiassa kovastikin, johtuen juuri sen siisteydestä. Ehkä hiukan häiritsi intialaisuus, joka on minulle vierasta kulttuuria eikä kaikki asiat siksi aivan heti auenneet. Intialaisia termejä vilisee kirjassa ja niitä jouduin selailemaan kirjan takaosan sanastosta useampaankin kertaan.  Kirja on kuitenkin tunnelmaltaan ennenkaikkea lämminhenkinen katsaus intialaiseen elämäntapaan ja hyvinkin korruptoituneeseen oikeuslaitokseen.

Suosittelen kirjaa erityisesti niille, jotka pitävät Agatha Christiesta tai Mma Ramotswesta. Samoin lukijat, joita raaka jännitys ei viehätä, voivat tästä kirjasta löytää pehmeämpää jännitystä.

Mielenkiinnolla odotan seuraavaa Vish Puria, nyt osaan tarttua siihen kirjastossakin.