Julie Parsons, Tiimalasi

Luulin lainanneeni dekkarin, mutta tämä olikin jotain aivan muuta, lähinnä psykologinen thrilleri. En oikeastaan olisi halunnut edes lukea sitä, niin ahdistavalta se tuntui alusta asti, mutta jäin koukkuun ja pakko oli lukea kaikki, jokaikinen sivu!

Päähenkilönä on vanha kartanonrouva Lydia Beauchamp, jonka välit tyttäreen Graceen ovat menneet poikki jo vuosikymmeniä sitten. Kartanoon ilmestyy eräänä päivänä juuri vankilasta vapautunut Adam, joka enemmän tai vähemmän väkisin tunkeutuu Lydian elämään. Lydia on täysin pahaa-aavistamaton ja lähettää Adamin etsimään tytärtään vuosien jälkeen. Totuus Adamista paljastuu pikkuhiljaa, mutta sitten on jo liian myöhäistä.

Hurjaa luettavaa, mutta suosittelen kaikesta huolimatta.

Leena Lehtolainen, Paholaisen pennut

Leena Lehtolaisen uutuus on tuttua kamaa. Helppoa ja mielenkiintoista luettavaa. Aiemista kirjoista tuttu henkivartija Hilja Ilveskero on saanut uuden työtehtävän rikkaan liikemiehen venäläisen naisystävän henkivartijana. Naisen isä on venäläinen roisto liikemies, jonka kanssa Hilja on joutunut tekemisiin jo aiemminkin.

Vanha rakkaus David Stahl palaa kuvioihin ja hänen kanssaan Hilja joutuu sotketuksi taas kerran enemmän tai vähemmän vaarallisiin tilanteisiin. Kehen voi luottaa, kehen ei, sitä Hilja miettii samalla kun murehtii mielenvikaisen isänsä vapautumista vankilasairaalasta. Oma huoli on myös pikkusisko Vanamosta, jota Hilja haluaa suojella isältään.

Kirja on ihan ok, mutta ei mitenkään sykäyttävä ja erityinen. Mukava ja helppo lukukokemus, perus Leena Lehtolainen.

Roslund & Hellström, Kolme sekuntia

Uusi ruotsalainen kirjailijakaksikko dekkaririntamalla koukutti minut kertaheitolla. Aiheena on poliisimaailmaan kytkeytyvät soluttautujakuviot. Paula eli Piet Hoffmann on entinen vankilakundi, joka on napattu poliisien joukkoihin heti tuomion päätyttyä. Paulan tehtävänä on ollut soluttautua Puolalaiseen huumekartelliin, joka levittäytyy myös Ruotsin vankiloihin. Tehtävä on haastava ja vaarallinenkin. Paljastumisen uhka leijuu päällä koko ajan. Samaan aikaan Piet elää normaalia perheenisän ja aviomiehen elämää vaimon ja kahden pienen lapsen kanssa. Se on se elämä, mistä Piet ei halua luopua, mitä hän ei halua riskeerata mistään hinnasta.

Piet määrätään hoitamaan tehtäväänsä vankilasta käsin, jolloin hän joutuu paljastamaan kaksoiselämänsä vaimolleen ja varmistamaan, että perhe selviää, jos hänelle tapahtuu jotain. Vankilassa eteen tulee heti isoja ongelmia, joista selviäminen ei olekaan itsestään selvää, vaikka Piet onkin periaatteessa hyvien puolella. Hän on myös uhka ylemälle tasolle, hän tietää liikaa. Miten hän tilanteesta selviää, miten selviää kokenut rikospoliisi Ewert Grens, joka pääsee Pietin jäljille? Siitä muodostuu tämän kirjan ydinkysymys, joka kantaa kirjan loppuun saakka.

Äärimmäisen mielenkiintoinen ja erilainen kirja. Etsin varmasti muutkin tämän kirjailijakaksikon kirjat luettavaksi. 

James Patterson, Paha Mary

Pitkästä aikaa sain käsiini suht uuden Pattersonin. Kirjassa seikkailee tuttu FBI-agentti Alex Cross, joka kesken perheloman joutuu vedetyksi elokuvamaailmaa järisyttäviin murhiin. Kuuluisia naisia, joilla on lapsia, murhataan yksi toisensa perään. Murhaaja käyttää itsestään nimeä Mary Smith ja lähettelee poliisin kiusaksi sähköposteja, joissa selvittää murhien tapahtumia yksityiskohtaisesti. Poliisi on epätoivoinen ja pidättää jo yhden Maryn, mutta onko hän se oikea? Omien perhekuvioittensa kanssa tuskaileva Cross heittäytyy juttuun täysillä ja saa kuin saakin lopulta monien mutkien kautta selville, kuka itse asiassa on Mary Smith, Paha Mary.

Mukavaa, suht rentoa luettavaa. Sopii juuri tähän saumaan, kun ei oikeastaan jaksa niin kovin paljon stressata omia aivosolujaan lukemisessa. 

Sofi Oksanen, Kun kyyhkyset katosivat

Vähän epäilevin aatoksin otin tämän kirjan käteeni. Puhdistus oli ihan hyvä lukukokemus. Ei kuitenkaan minulle mikään järisyttävä. Tätä toista Oksasta katselin jo valmiiksi vähän karsaasti. Käykö tässä niin, että on päätetty, että tämäkin on hyvä kirja, oli  se sitten millainen hyvänsä?

Kirjan alku on sekava. Kesti tosi pitkään, ennen kuin sain kiinni henkilöistä ja varsinaisesta juonesta tai oikeastaan juonista, joita kirjassa kulkee ristiin rastiin. Yhteen juonenpäät kootaan vasta aivan lopussa. Luin kirjan alkua vähän tuskaisestikin moneen kertaan, että ymmärtäisin, mikä on kirjan pointti. Vasta puolen välin paikkeilla se aukeni ja ymmärsin lopulta kirjan henkilökemiat ja koko kuvion. Loppujen lopuksi juoni oli ihan kelvollinen ja mielenkiintoinenkin.

Kirja keskittyy Viroon v. 1941-1966 ja siellä erityisesti saksalaisten osallisuuteen virolaisten elämässä. Kirja ei etene kronologisesti, vaan lukijan täytyy olla skarppina ja seurata lukujen "postimerkkejä", että pysyy jyvällä missä vuodessa milloinkin mennään.

Keskeisinä hahmoina kulkevat Edgar ja Juudit. Aviopari, joka ei sitä kuitenkaan sanan varsinaisessa merkityksessä ole. Kaksi ihmistä, jotka itse asiassa eivät edes pidä toisistaan, joiden ei olisi koskaan pitänyt avioitua. Heidän elämänsä kulkevat omia polkujaan, jotka välillä eroavat ja välillä yhtyvät. Tähän kuvioon sotkeutuvat myös Juuditin ystävä Rosalie ja hänen sulhasensa Roland. Rosalien kuolema on tärkeässä osassa ja siihen liittyvä juonenkäänne selviää vasta ihan lopussa. Myöskin aivan alun merkitys tulee selville vasta kun on kirjan lukenut loppuun.

Niin, mitähän sanoisin... Erikoinen lukukokemus, todellakin. Harvoin joudun lukemaan kirjan eri kohtia näin moneen kertaan. Palaamaan takaisin ja taas jatkamaan eteenpäin. Itse asiassa tällä kertaa minun lukemiseni loppui siihen, että luin alun vielä uudestaan. Jos vertaa tätä kirjaa Puhdistukseen, niin ei tämä yllä lähellekään sitä tasoa, mutta se on vain minun mielipiteeni. Joku toinen voi olla aivan toista mieltä. 

Ben Fuhrman&Tapani Ahola, Palauta elämänilosi

Tässä vähän tietokirja-ainesta. Tämän kirjan pariin ajauduin, kun olen ollut Ylen Elämä pelissä-ohjelman nettivalmennuksessa. Sieltä tulee minulle kerran pari viikossa sähköpostitse ohjeita oman elämänlaadun parantamiseen. Video-ohjeistuksissa on ollut myös Ben Furman viisaiden ajatustensa kera.

Tämä kirja on itsehoito-opas kaikille, jotka ovat syystä tai toisesta kadottaneet elämänilonsa tai haluavat muuten vain parantaa elämänlaatuansa. Kirjassa on 25 lukua, jotka jokainen asettavat lukijan mietintätehtävän äärelle. Joudut visualisoimaan parempia aikoja, kirjoittamaan mielikuvituskirjeitä, tarkastelemaan edistymistäsi, kirjaamaan ylös ilonpilkahduksia ym. Kirjan pohjana on ratkaisukeskeinen psykoterapia, joka ainakin minulle aukeni tosi hyvin tämän kirjan myötä. Kantava ajatus kirjassa on positiivisuus, jota lähestytään monelta eri suunnalta.

Olen lukenut kirjan nyt yhteen kertaan ja ajattelin vielä palata siihen toisenkin kerran ja tehdä osan tehtävistä uudestaan. Suosittelen lämpimästi!

Maeve Binchy, Taverna tähtien alla

Sattuipa matkaan hyväntuulinen ei-dekkarikirja. Tapahtumat sijoittuvat kauniiseen Kreikan saareen Aghia Annaan. Siellä tapahtuu traaginen onnettomuus, joka yhdistää neljä toisilleen tuntematonta matkailijaa. Elsa on kaunis saksalaistoimittaja, joka on paennut onnetonta rakkaussuhdettaan. Fiona on nuori irlantilaisnainen, joka on matkassa väkivaltaisen poikaystävänsä kanssa. Englantilainen David on paossa rikkaan isänsä vaatimuksia jatkaa isänsä jalanjäljillä yritystoiminnassa. Thomas on tullut saarelle USA:sta saakka viettämään sapattivuottaan ja samalla miettimään elämäänsä uusiksi. Vaimo on lähtenyt toisen miehen matkaan, eikä Thomas ole löytänyt omaa rooliansa Bill-poikansa elämässä, johon kuuluu nyt myös isäpuoli.

Nämä neljä ystävystyvät paitsi toistensa, myös paikallisten ihmisten kanssa ja sulautuvat nopeasti osaksi pikkukaupungin elämää. Jokaisella heillä on omat murheensa, joita he tuskailevat yhdessä ja myöskin paikkallisten kanssa. Apuna on matkamuistomyymälän irlantilainen omistaja Vonni, jonka omasta elämästäkin löytyy monenlaisia kokemuksia. Tavernan pitäjä Andreas kaipailee omaa poikaansa, mutta samalla on tukena näille neljälle. Pikkuhiljaa heidän elämiensä solmut aukeavat ja jokainen löytää varmuuden siitä, miten elämä jatkuu tästä eteenpäin, missä ja kenen kanssa.

Aivan ihana ja rentouttava lukukokemus. On ihan hyvä lukea välillä jotain muutakin kuin dekkareita!

Anna Jansson, Murhan alkemia

Ihan parasta Anna Janssonia!!! Jälleen kerran hän johdattelee meidät todella kiehtovaan murhamysteeriin Gotlannissa. Tuttu poliisiporukka Maria Wernin johdalla selvittelee outoja murhia ja katoamisia. Keskushahmona on lasitaiteilija Justus Hartman, Marian pomon Tomaksen setä, joka katoaa sairaalasta yllättäen. Hän on aikoinaan opettanut oman alansa saloihin pikkuporukkaa, johon Tomaskin kuului ja tässä porukassa oli myös Justuksen nuori vaimo Angelica. Angelica menehtyi syöpään jo nuorena, mutta alkaa nyt mystisesti kummitella uudestaan, kuten muutkin menneisyyden tapahtumat.

Murhat noudattavat tiettyä alkemistista kaavaa. Ihmisiä katoaa, ruumiita löytyy erinäisistä oudoista paikoista  ja poliisiporukka on välillä ihan ymmällään. Tapahtumat etenevät toisaalta vauhdilla, mutta toisaalta niin loogisesti, että lukijan on helppo pysyä perässä ja ymmärtää missä mennään. Kaikesta huolimatta loppu on yllätyksellinen ja hyvä.

Annika Sjögren, Mereltä käy myrsky

Kolmas Sjögrenin kirja osoittautui melkeinpä parhaimmaksi. Edelleen liikutaan koulumaailmassa. Rehtori Louise törmää työssään 7-vuotiaan Daniel-pojan pahoinpitelyepäilyihin. Vanhempia puhutetaan, mutta puhuttelun jälkeen Louise antaa vanhemmille vielä yhden tilausuuden, ennen kuin lupaa ilmoittaa asiasti sosiaaliviranomaisille. Pojan kreikkalaissyntyinen isä tuntuu Louisesta jotenkin tutulta, mutta mies ei myönnä tavanneensa Louisea aikaisemmin.

Louisen perhe-elämä on myllerryksessä. Teini-ikäinen tytär Isabelle lähtee äidilleen kiukustuneena poikaystävä Nicken kanssa konserttireissulle Tukholmaan, johon he eivät koskaan päätyneet, vaan asiat kääntyivät aivan päälaelleen ja saivat Isabellen ikävöimään aitiäänkin kovasti. Perheen isä Christer on jo useampaan otteeseen jäänyt kiinni uskottomuudesta, mutta Louise on antanut harharetket hänelle anteeksi. Juuri kun Christer on päättänyt olla uskollinen vaimolleen, alkaa Christer saada muistutuksia menneisyydestään ja yhden suhteen päättymisestä kuolemaan. Samaan aikaan Louise alkaa miettiä avioliittoaan ja päätyy hänkin vieraaseen suhteeseen nuoren miehen kanssa.

Nämä kaikki tapahtumat kiertyvät kiehtovasti yhteen. Pala palalta paljastuu kreikkalaisen perheen yhteys Louisen ja Christerin perheeseen. Montakin kertaa tuli suuri houkutus selailla kirjaa eteenpäin, että tietäisi nopeammin, miten kirja päättyy. Ja se on kyllä hyvän kirjan merkki. Suosittelen!!!

Annika Sjögren, Kuin hiipuva hiillos

Sjögren jatkaa samaa linjaa kuin esikoisteoksensa kanssa. Päähenkilöt liittyvät kouluun tavalla tai toisella ja tunnelma on ahdistavankin tuskainen. Opettaja Sonja on työssään hyvinkin arvostettu, mutta kotirooli on jotain aivan muuta. Kotona Sonja pahoinpitelee miestänsä Staffania, joka ei osaa pysäyttää Sonjan lyöntejä, vaan ottaa ne kärsivänä vastaan, eikä tietenkään kerro asiasta kenellekään. Onhan toki hävettävää ja noloa joutua vaimonsa pahoinpitelemäksi.

Staffan on opiskellut hänkin opettajaksi, historian opettajaksi, mutta vaihtanut työnsä koulun vahtimestarin hommiin todettuaan nuorten kanssa työskentelyn mahdottomaksi. Hän kirjoittaa omaa päiväkirjaansa, johon kokoaa Sonjan tekemät hirveydet ja samalla omat toiveensa siitä, että Sonja kuolisi. Yllättäen Staffanin toive toteutuu ja Sonja puukotetaan kuoliaaksi koulun vanhempainillan jälkeen.  Tästä olisi pitänyt alkaa Staffanin uusi ihana elämä ilman Sonja pahoinpitelyjä, mutta asiat kääntyvät aivan päälaelleen ja hän ahdistuu entisestään.

Oma hämmennyksensä tähän sotkuun tuovat Staffanin ja Sonjan tytär Anna 6-vuotiaan poikansa Viktorin kanssa sekä Sonjan koulun miestennielijä kouluavustaja Rosmarie, joka iskee kyntensä Staffaniin isojen perintöjen toivossa.  Staffania epäillään Sonjan murhasta, mutta todellisuudessa hänen omatuntoansa painaa aivan toinen kuolema, joka monien käänteiden kautta selviää.

Kirja piti minut tosi tiukassa psykologisessa otteessa loppuun saakka. Oikein hyvä lukukokemus tämäkin.

Annika Sjögren, Ei liikahda lehtikään

Annika Sjögren on minulle uusi kirjailijatuttavuus. Yllätys yllätys hänkin ruotsalainen kuten niin monet muut suosikkikirjailijani. Hän on ammatiltaan alakoulun opettaja ja kirjoittaa dekkareita koulumaailmasta. Ehkäpä juuri siksi, itsekin opettaja kun olen, poimin juuri tämän kirjan luettavaksi.

Kirjassa pureudutaan aina niin ajankohtaiseen koulukiusaamisteemaan. Tällä kertaa 5.- luokkalainen kiusaaja, Sandra, joutuukin kärsimään. Hän katoaa ja häntä etsittäessä joutuvat suurennuslasin alle  hänen halveksimansa opettaja Carin sekä kiusaamisen kohde Eva. Pakkaa sekoittaa myös omalla tavallaan eläkeläinen Vera, joka on aikoinaan itse joutunut koulukiusaamisen uhriksi ja on nyt omasta ikkunastaan seurannut Evan kiusaamista osaamatta siihen kuitenkaan puuttua mitenkään. Veran poika Lars joutuu myös sekoitetuksi Sandran tragediaan. Oman lisänsä tarinaan tuo Sandran äidin Lenan kipeä suhde isäpuoleen Jörgeniin.

Kirja etenee mielenkiintoisella tavalla. Tarinaa katsellaan Evan, Veran, Larsin, Jörgenin ja Carinin näkökulmasta. Loppuun asti yritin kuumeisesti miettiä oikeaa ratkaisua, kuka on tehnyt ja mitä ja miksi, arvaamatta kuitenkaan. Lukukokemus oli ehkä hiukan ahdistava, koska aihe oli niin lähellä omaa elämää. Kannatti kuitenkin lukea ja taidanpa tarttua seuraavaan Sjögreniin samantien.

Ilkka Remes, Ylösnousemus

Tätä kirjaa olen odottanut koko syksyn. Remeksen kirjoissa vain on sitä jotain, mikä nappaa mukaansa niin tiukasti, että kaikki muut asiat täytyy jättää sivuun ja istua kirjan kanssa niin kauan, että se on luettu. Tämäkin Remes oli hyvä, mutta ehkä kuitenkin pienoinen pettymys. Eli ei niin hyvä kuin odotin.

Kirjan keskushenkilöt ovat tutkija Salla Määttä, hänen kuolleeksi luulemansa aviomies, insinööri ja sukeltaja Harri Korte ja heidän yhteinen aikuinen tytär Taru. Tarina kiertyy tämän perheen ympärille, kun tytär Taru kidnapataan ja isä Harri joutuu "nousemaan kuolleista" pelastamaan tytärtään. Sekä Salla että Harri joutuvat monenmoisiin koetoksiin, ennen kuin tytär on pelastettu. Jotenkin tuntui, että Remes oli luonut kirjaansa ihan yli-ihmisiä sankareiksi. Ei jotenkin tunnu kovin luontevalta, että yksi päähenkilöistä selviää useammasta ampumavälikohtauksesta, venäläisistä vankiloista, uponneesta sukellusveneesta, suomalaisten, venäläisten ja jenkkien kynsistä. Toinen taas joutuu puukotetuksi, moneen kertaan takaa-ajetuksi ja lopulta uppoaa autolla mereen. Tapahtumia on vähän liikaa, vähemmälläkin olisi saatu jännitystä aikaiseksi. Sen lisäksi minua häiritsi, että satelliitti- ja sukellusvenetietoutta oli ympätty kirjaan niin paljon. Ainakaan minä ihan tavallisena lukijana en saanut niistä mitään irti. En myöskään oikein ymmärtänyt, miten samat poliisihahmot olivat välillä hyvien ja välillä pahojen puolella. Edelleenkään en ole varma, oliko kirjassa pahoja poliiseja vai olivatko kaikki kuitenkin loppujen lopuksi hyviä.

Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi minulle aika sekava kuva. Päähenkilöt ja tarina sinänsä olivat hyviä, mutta tällä kertaa kaikkea ylimääräistä ja minun mielestä aivan turhaa oli sullottu kirjaan liikaa. Toivottavasti seuraava Remes on vähän rauhallisempi vauhdiltaan.

Tero Somppi, Särkyvää

Olen tämän syksyn ja viime kesän aikana tutustunut Tero Sompin kirjoihin ja lukenut kaikki, mitä tähän mennessä on ilmestynyt. Jos pitää Remeksen ja Soininvaaran kirjoista, todennäköisesti tykästyy myös Sompin kirjoihin.

Särkyvää on kirjoista uusin. Siinä kohdataan taas jo aikaisemmista kirjoista tutuksi tullut rikospoliisi Mikko Vuori, jonka oma elämä on enemmän tai vähemmän sekaisin. Aikaisemmissa kirjoissa Mikon työn vuoksi loukkaantunut Nina-vaimo on saanut tarpeekseen ja lähtenyt Jenna-tyttären kanssa ja jättänyt Mikon selvittelemään päätänsä yksin. Mikkoa kalvaa syyllisyys siitä, mitä Ninalle tapahtui ja sitä hän hukuttaa pulloon ja ajautuu alkoholismin partaalle.

Samalla kun oma elämä menee alamäkeä, Mikko törmää tätinsä kautta omituseen katoamistapaukseen. Varakkaan liikemiehen vaimo on mystisesti kadonnut jälkiä jättämättä. Pikkuhiljaa juttu etenee siihen pisteeseen, että liikemiestä syytetään vaimonsa murhasta, vaikka ruumista ei olekaan löytynyt.

Kirjailija on koukuttanut jo aikaisemmissa kirjoissaan ainakin minut Mikko Vuoren elämäntarinaan oikein kunnolla. Välillä tuntui, että luin enemmänkin Mikon tarinaa kuin varsinaista rikostarinaa, mutta haitanneeko tuo ollenkaan. Sujuvasti ja mielenkiintoisesti etenevät molemmat ja mielenkiinto säilyy ihan loppuun saakka. Luin paksun kirjan parissa päivässä, ahmimalla, eli hyvä oli! Innolla odotan seuraavaa Sompin kirjaa.