Jeannette Walls, Lasilinna

Olen vannoutunut dekkareitten lukija ja aina vähän skeptisesti tartun muihin kirjoihin. Minulla ei ollut minkäänlaista etukäteistietoa Lasilinnasta tai sen kirjoittajasta eli aloin vaan lukea ilman mitään pohjustusta asiaan. En lukenut edes takakannen tekstiä. Kirja nappasi minut heti ensi lehdiltä mukaansa, mikä oli tosi hämmentävää. En voi mitenkään sanoa, että se olisi varsinaisesti miellyttävää luettavaa, päin vastoin. Siitä huolimatta en meinannut malttaa laskea sitä käsistäni. Walls kirjoittaa hyvinkin rehellisesti oman tarinansa ja se tarina on täynnä kurjuutta ja köyhyyttä. Isä ja äiti ajattelevat pääasiassa itseään ja lapsetkin yrittävät tukea vanhempiaan, että perhe pärjäisi edes joten kuten. Lapset huolehtivat itse itsestään ja toisistaan ja elävät enemmän tai vähemmän heitteillä. Kirja johdattaa lukijansa todella elävästi Wallsin perheen kulloisiinkin asuntoihin, lasten koulukokemuksiin, epämääräisiin sukulaistaloihin, hyviin ja huonoihin hetkiin, taitelijaäidin elämäntuskaan, alkoholisti-isän katoamisiin ja ennen kaikkea lasten taisteluun siitä, että ylipäätään pysyvät hengissä.  Miten näistä elämän kurjuuksista saa näin hyvän kirjan, joka kertoo kaiken, mutta ei silti ryve kurjuudessa, vaan pilkahdus elämäniloa löytyy jokaisesta luvusta? Sitä ihmettelen vieläkin. Miten kirjailija on pystynyt repimään itsensä rikki ja avaamaan elämänsä niin raadollisena muiden luettavaksi? Rohkea nainen ei voi muuta sanoa.

Tämä kirja laittoi minut ajattelemaan omaa elämääni, miten hyvin minun ja perheeni asiat ovatkaan! Me emme tiedä elämän kurjuuksista yhtään mitään. Tämän lukukokemuksen jälkeen yritän muistaa olla kiitollinen siitä, että olen saanut elää turvallisen lapsuuden ja voin sen tarjota myös omille lapsilleni.

Johanna Tuomola, Tummissa vesissä

Toinen kiinostava uusi kirjailija, ainakin minulle. Kirja kuljettaa meidät syöpäsairaan naisen kuolemaa tutkimaan. Oliko kyseessä sairaan naisen itsemurha, mustasukkaisen rakastajan tai aviomiehen tekemä murha vaiko jotain muuta. Se selviää loppumetreillä. Sujuvaa, mukaansa tempavaa tarinaa, helppoa luettavaa.

Milla Ollikainen, Veripailakat

Mielenkiintoinen uusi kirjailijatuttaavuus sijoittaa kirjansa Lappiin, laskettelukeskukseen, missä tapahtuu murha ja vielä toinenkin.

Tuntuu aivan kuin olisin hypännyt kirjan myötä Taivaan tulilla tv-sarjaan. Niin mukavan luontevasti Lapin murre kulkee kirjassa. Helppoa luettavaa, ei liikaa veren räiskettä!

Marko Kilpi Kuolematon

Poliisit Olli Repo ja Elias Kaski ovat taas vauhdissa. Tällä kertaa selvittelyn alla on yhtäaikaa pikkurikollisen rötökset ja lasten hyväksikäyttötapaus. Kaikki liittyy yllättäen kaikkeen ja tapahtumia riittää. Samalla puidaan molempien poliisimiesten omia ongelmia.

Hyvä kirja, mutta vähän minua häiritsee tuo väkivallalla mässäily. Vähempikin olisi riittänyt.