Vähän epäilevin aatoksin otin tämän kirjan käteeni. Puhdistus oli ihan hyvä lukukokemus. Ei kuitenkaan minulle mikään järisyttävä. Tätä toista Oksasta katselin jo valmiiksi vähän karsaasti. Käykö tässä niin, että on päätetty, että tämäkin on hyvä kirja, oli se sitten millainen hyvänsä?
Kirjan alku on sekava. Kesti tosi pitkään, ennen kuin sain kiinni henkilöistä ja varsinaisesta juonesta tai oikeastaan juonista, joita kirjassa kulkee ristiin rastiin. Yhteen juonenpäät kootaan vasta aivan lopussa. Luin kirjan alkua vähän tuskaisestikin moneen kertaan, että ymmärtäisin, mikä on kirjan pointti. Vasta puolen välin paikkeilla se aukeni ja ymmärsin lopulta kirjan henkilökemiat ja koko kuvion. Loppujen lopuksi juoni oli ihan kelvollinen ja mielenkiintoinenkin.
Kirja keskittyy Viroon v. 1941-1966 ja siellä erityisesti saksalaisten osallisuuteen virolaisten elämässä. Kirja ei etene kronologisesti, vaan lukijan täytyy olla skarppina ja seurata lukujen "postimerkkejä", että pysyy jyvällä missä vuodessa milloinkin mennään.
Keskeisinä hahmoina kulkevat Edgar ja Juudit. Aviopari, joka ei sitä kuitenkaan sanan varsinaisessa merkityksessä ole. Kaksi ihmistä, jotka itse asiassa eivät edes pidä toisistaan, joiden ei olisi koskaan pitänyt avioitua. Heidän elämänsä kulkevat omia polkujaan, jotka välillä eroavat ja välillä yhtyvät. Tähän kuvioon sotkeutuvat myös Juuditin ystävä Rosalie ja hänen sulhasensa Roland. Rosalien kuolema on tärkeässä osassa ja siihen liittyvä juonenkäänne selviää vasta ihan lopussa. Myöskin aivan alun merkitys tulee selville vasta kun on kirjan lukenut loppuun.
Niin, mitähän sanoisin... Erikoinen lukukokemus, todellakin. Harvoin joudun lukemaan kirjan eri kohtia näin moneen kertaan. Palaamaan takaisin ja taas jatkamaan eteenpäin. Itse asiassa tällä kertaa minun lukemiseni loppui siihen, että luin alun vielä uudestaan. Jos vertaa tätä kirjaa Puhdistukseen, niin ei tämä yllä lähellekään sitä tasoa, mutta se on vain minun mielipiteeni. Joku toinen voi olla aivan toista mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti